Tässä luvussa käsitellään ELEKTRA-projektin kannalta käyttökelpoisia elektronisia maksujärjestelmiä elektronisessa muodossa olevien dokumenttien, esimerkiksi PDF-muodossa olevan artikkelin, käytön rahastamiseen. Maksujärjestelmillä tarkoitetaan ohjelmistoja ja laitteita, joilla voidaan hoitaa dokumenttien käytön, esimerkiksi tulostamisen hallinta ja maksaminen joko asiakaspäätteeltä tai asiakkaan omalta koneelta WWW-palvelun kautta.
Koska maksettavat summat useimmissa tapauksissa ovat erittäin pieniä, pankkikortti-, luottokortti-, pankkisiirto- tai laskutuspohjaiset ratkaisut eivät ole soveltuvia. Lisäksi useimmissa tapauksissa asiakas haluaa saada tuotteen käyttöönsä välittömästi.
Internetissä käytettiin jo vuoden 1996 lopulla 27 erilaista maksujärjestelmää. Järjestelmäsekaannus ei ole sittemmin ainakaan lieventynyt. Edelleenkin on erittäin vaikea suosittaa mitään standardia yleiseen käyttöön, koska "standardimarkkinoilla" ei ole ainakaan toistaiseksi selvää voittajaa. Eri standardeihin perustuvat järjestelmät eivät keskustele toistensa kanssa; sekä asiakas- että palvelinohjelman pitää olla samaa perhettä. Jos siis halutaan tukea useampaa standardia, pitää hankkia useampia järjestelmiä. Käytännössä tämä tulisi palvelujen ylläpitäjille liian kalliiksi. Palvelujen käyttäjille kyse ei ole niinkään kustannuksista - muutamat palvelut ovat käyttäjälle hyvin halpoja - vaan käyttömukavuudesta. Opiskelijoiden ja tutkijoiden kannalta olisi varsin ongelmallista, jos he joutuisivat maksamaan eri yliopistoihin eri järjestelmää käyttäen.
Luotettavien maksullisten palvelujen luonti Internetiin on vasta käynnissä. Verkossa on toki käyty kauppaa jo hyvän aikaa, mutta menetelmin jotka vaativat asiakkaalta rohkeutta. eLib-projektien suosituksessa (katso http://www.ukoln.ac.uk/services/elib/papers/other/standards/stand2.html) todetaan, että on ihme, että Internetin kaltaisessa turvattomassa verkossa käydään niinkin paljon kauppaa kuin on tehty. Vuoden 1997 aikana tilanne on parantunut, koska muutamia suuria järjestelmiä - kuten Visan SET - on tullut testikäyttöön, ja muutamat sovellukset ovat rutiinikäytössä. Yleisesti ottaen tilanne on kuitenkin edelleen sekava, ja johtopäätös sama kuin se mihin eLib-raportissa päädyttiin: ei ole mahdollista antaa kansallista suositusta valittavasta standardista. Tässä dokumentissa onkin vertailtu kahta Suomessa jo tuotantokäytössä olevaa järjestelmää, pankkien Avant-korttirahaa ja EUNETin Ecashia.
Jos maksujärjestelmiä on tarjolla liiankin kanssa, muutamia dokumenttien käytön valvontajärjestelmän perusosia puuttuu edelleen. Kansallisen järjestelmän laadinnassa yksi perusedellytys on käyttäjien autentisointi.
Tätä kirjoitettaessa käyttäjien autentisointi perustuu yksinkertaisiin ja osin tehottomiin menetelmiin. Perinteinen käyttäjätunnukseen ja salasanaan perustuva autentisointi on erittäin raskas menettely, jos käyttäjiä on paljon. Kustantajat eivät ole edes yrittäneet vaatia käyttäjätunnuksiin perustuvaa suojausta kansallisten lisenssien nojalla käytettäviin tietokantoihin, koska tuhansien k-tunnusten ja salasanojen luonti ja ylläpito vaatii paljon työtä. Lisäksi, jos käytetään protokollaa, joka ei hyödynnä salausta, kuten Telnetiä tai HTTP:tä, tunnukset ja salasanat ovat helposti luettavissa verkosta ja lähestulkoon hyödyttömiä.
Käytön valvonta IP-osoitteen perusteella on suosittu menetelmä helppoutensa vuoksi - määritys tarvitsee tehdä periaatteessa vain kerran, jos lisenssi on hankittu koko organisaatiolle. Tietoresurssin käyttäjän ei tarvitse tehdä mitään, edellyttäen että hänen laitteensa on määritelty suojausohjelmaan oikein. Tämän lähestymistavan ongelma on, että IP-osoite on helppo väärentää. Käyttäjän näkökulmasta tilanne on ongelmallinen vain, jos "varas" on tietokannassa samaan aikaan oikean käyttäjän IP-osoitteella, koska tämäntyyppinen päällekkäisyys sotkee verkkoliikenteen. Käytännössä IP-osoitteiden päällekkäinmeno on erittäin harvinaista, joten asiakkaan kannalta IP-osoitteen käyttö on hyvä ratkaisu. Palvelun ylläpitäjä tarvitsee kuitenkin pitkällä aikavälillä tehokkaamman suojan.
Tuotannossa olevissa maksujärjestelmissä identifiointi perustuu ID-tunnukseen, joka toimii vain asianomaisen järjestelmän sisällä. Tämä on yksi keskeisistä syistä maksujärjestelmien yhteismitattomuuteen. Suomessa pyritään ottamaan käyttöön kansalaisten sähköinen identiteetti asteittain vuodesta 1998 alkaen. Tuotantokäyttöön päästyään tämä palvelu tarjoaa erinomaisen perustan luotettavien dokumenttien välitysjärjestelmien rakentamiselle. Aineiston välitys voi olla kahdensuuntaista: kirjastosta käyttäjälle tai päinvastoin; jälkimmäistä proseduuria tarvitaan esimerkiksi vapaakappaleaineiston tai ELEKTRAn aineiston lähettämisessä. Dokumentit lähetetään salattuna, ja vastaanottaja voi helposti varmistua siitä että lähettäjä on juuri se henkilö tai organisaatio joka hän (se) väittää olevansa. Myös nykyiset ja tulevat maksujärjestelmät voidaan ainakin periaatteessa muokata käyttämään kansallista sähköistä identiteettiä tai tarjoamaan sen yhtenä vaihtoehtona.
Käyttäjien autentisointi on yksi luotettujen järjestelmien rakentamisen ehto. Niiden avulla elektronista aineistoa voidaan lainata käyttäjille painetun aineiston tapaan. Itse käyttö voisi olla maksutonta sen jälkeen kun materiaali on hankittu kirjaston kokoelmiin. Luotettu järjestelmä kontrolloi kattavasti sitä mitä aineistolle tehdään, ja laina-ajan kuluttua umpeen dokumentin käyttöoikeus lakkaa, ja vastaavasti kirjaston virtuaaliseen hyllyyn tulee yksi lainattava virtuaalinen nide lisää.
ELEKTRA-tietokannan käytön valvonta perustuu toistaiseksi IP-osoitteiden käyttöön. Käyttäjien kannalta tämä ratkaisu toimii kohtuullisen hyvin.
Käyttäjät pääsevät viitetiedoista itse dokumenttiin klikkaamalla viitteessä olevaa URL-tunnusta. Linkki toimii niin kauan kun dokumenttien sijaintipaikka ei muutu. Dokumentteja ei ole identifioitu; käytännössä artikkeliaineiston identifiointiin voitaisiin käyttää SICI-koodia ja monografia-aineiston koodaukseen ISBN:ää tai NBN-tunnusta. Pitkällä aikavälillä monografia-aineiston tunnistus voidaan viedä kirjan lukujen tasolle BICI-koodilla, jos tähän on tarvetta.
Aineisto on tallennettu joko PDF- tai HTML-muodossa. PDF-tiedostojen katselu on ilmaista, mutta tulostamisesta pitää maksaa. Käytön kontrollointi tehdään PDF-tiedostomääritysten avulla. Jos siis ELEKTRAa halutaan laajentaa organisaatioihin, jotka haluavat vain katsella artikkeleita, tarvitaan nykyisellä tekniikalla jokaisesta dokumentista kaksi kopiota, joista toisessa on tulostuksen esto. Toinen, tulostettava kopio, pitää suojata IP-osoitteen avulla siten, että aineiston siirto onnistuu vain niille kirjastoille, jotka haluavat tulostusoikeuden. Eri kopiot voidaan tallentaa esimerkiksi eri alihakemistoihin kontrolloinnin mahdollistamiseksi.
ELEKTRAn maksujärjestelmän valintaa rajoittava tekijä on se, että artikkelikohtaiset maksut ovat varsin pieniä. Tämä sulkee pois luottokortteihin perustuvat maksujärjestelmät kuten esimerkiksi SET:in. Niissä oheiskulut ovat sen verran korkeat, että minimimaksu on käytännössä noin 20 mk.
Nykyisillä maksujärjestelmillä on ELEKTRAn kannalta se puute, että ne toimivat aineiston lähetysvaiheessa, ei siis tulostettaessa. Tämä ongelma voidaan kiertää edellä kuvatulla kahden dokumentin järjestelmällä, jolloin siis katseltava dokumentti ei ole maksullinen, mutta tulostettava on. Kirjaston ei tarvitsisi hoitaa laskutusta, vaan se menisi automaattisesti "kortilta". Jos tulostusta halutaan edelleen kontrolloida siten, että sitä tehdään keskitetysti lainaustoimistossa, voidaan maksamiseen tietenkin käyttää kenen tahansa validia korttia, mutta maksajan on tultava lainaustoimiston koneelle, jonka IP-osoitteen ELEKTRA hyväksyy. Vaihtoehto on, että tulostuksen voi tehdä kuka tahansa jolla on hyväksyttävä kortti, ja hyväksytään se riski että artikkelista jää kopio asiakkaan koneelle.
Pitkällä aikavälillä ELEKTRAssa luotetut järjestelmät tarjoavat mielenkiintoisen vaihtoehdon nykykäytännölle. Toistaiseksi on kannattavaa jatkaa tuotantoa nykyiseen tapaan, ja suorittaa pilottikokeilu tulostettavien artikkelikopioiden jakelussa hyödyntäen jompaa kumpaa tai molempia jäljempänä kuvatuista Avant- ja Ecash-järjestelmistä. Järjestelmätoimittajien halukkuus pilottikokeiluihin alennetuin kustannuksin kannattaa selvittää.
ELEKTRAssa on syytä seurata saman alan EU-hankkeita päällekkäistyön välttämiseksi. Relevantteja ovat varsinkin SEMPER (http://www.semper.org/), Secure Electronic Marketplace for Europe ja Copinet (http://www.dtv.dk/copinet/). Muita saman alueen hankkeita ovat Copicat (http://www.mari.co.uk/copicat/), Gaia (http://www.syspace.co.uk/GAIA/), Imprimateur (http://www.imprimatur.alcs.co.uk/) ja Decomate (http://www.lse.ac.uk/DECOMATE/). Esimerkiksi Copinet käyttää Ecashia silloin kun dokumentin tilaaja on ns. ulkopuolinen.
Avant-korttiraha on tavalliseen pankkikorttiin liitettävä mikrosiru, johon voi siirtää pankkiautomaatilla haluamansa määrän rahaa (10–2000 mk). Avant-korttiraha -ominaisuus on saatavissa Meritan (http://www.merita.fi/kortit/), Osuuspankin (http://www.osuuspankki.fi/akoht/kraha.htm) ja Postipankin (http://www.psp.fi/su/yksit/avant.htm) pankkikortteihin. Esiladattuja, kertakäyttöisiä Avant-kortteja voi ostaa R-kioskeista.
Korttirahalla maksettaessa kortti luetaan kortin lukulaitteessa ja kortin mikrosirulta vähennetään ostoksen summa. Periaatteessa maksettavalla ostoksella ei ole minimihintaa, mutta käytännössä maksuprovisioista johtuen pienin hyväksyttävä yksittäisen ostoksen summa on 20 penniä.
Kortilla ostaminen vastaa käteisellä rahalla ostamista, koska myyjälle ei välity tietoa maksajan henkilöllisyydestä. Myyjälle tosin välittyy kortin tunnistenumero, joka voidaan yhdistää käyttäjän henkilötietoihin, jos käyttäjä ne ilmoittaa esimerkiksi tavaroiden toimittamista varten.
Avant-korttirahaa voidaan käyttää myös maksettaessa ostoksia WWW:n kautta. Tietokoneeseen liitettävä kortinlukulaite maksaa tällä hetkellä 390 mk (hinta sisältää postikulut ja alv:n, tilauslomake on osoitteessa http://www.avant.fi/verkkomaksu/tilaus.html). Kortinlukulaitteen mukana tulee myös käyttäjän koneella tarvittava AvantClient-ohjelma. Kortinlukulaite on saatavissa Windows 95 ja NT-käyttöjärjestelmiin. Kortinlukulaitteiden hintojen arvellaan laskevan, kun markkinoille tulee uusien valmistajien laitteita.
Asiakkaalta Avant-korttirahan käyttäminen vaatii siis ainoastaan Avant-kortin ja internet-yhteyksillä varustetun PC-tietokoneen, johon on liitetty kortinlukulaite sekä AvantClient-ohjelmisto.
Myyjältä Avant-korttirahamaksujen vastaanottaminen vaatii sopimuksen Automatia Rahakortit Oy:n kanssa, sekä WWW-palvelinohjelmiston (Microsoft, Netscape), WWW-kauppiasohjelmiston ja AvantServer-ohjelmiston. Lisäksi myyjän kortille kertyneiden maksujen siirtämiseen clearing-järjestelmään tarvitaan X.25-yhteensopiva tiedonsiirto-ohjelma.
Kun asiakas haluaa maksaa ostoksensa Avant-kortilla hän laittaa Avant-korttinsa kortinlukulaitteeseen ja osoittaa hiirellä maksutapaa ilmaisevaa painiketta (Avant logo). Tämän jälkeen WWW-kauppiasohjelmisto käynnistää asiakkaan koneella olevan AvantClient-ohjelman ostokseen liittyvillä parametreilla (esimerkiksi tuote- ja hintatiedot). Käyttäjän hyväksyttyä maksun AvantClient lähettää maksun myyjän AvantServer-ohjelmalle (myyjän Avant-kortille) ja vähentää ostoksen hinnan asiakkaan kortilta, jonka jälkeen kauppiasohjelmisto toimittaa tuotteen asiakkaan ruudulle.
Kuva 7. Kaaviokuva Avant maksutapahtumasta.
Käyttäjän kustannukset muodostuvat kortinlukulaitteesta (tällä hetkellä 390 mk) ja rahan lataamisesta kortille (2 mk/kerta). Pankkien perimät maksut Avant-ominaisuuden liittämisestä pankkikorttiin vaihtelevat: Meritan pankkikorttiin Avant-omaisuus maksaa 50 mk/kortti kertamaksuna, Osuuspankissa maksu on 30 mk/vuosi (maksua ei peritä alle 18-vuotiailta) ja Postipankissa ensimmäiseen korttiin ilmainen ja seuraaviin kortteihin 30mk/3 vuotta. Esiladatut kertakäyttöiset kortit maksavat käyttäjälle hieman enemmän kuin kortilla oleva rahamäärä: 50 mk:n kortti maksaa 55 mk ja 100 mk:n kortti 105 mk.
Asiakkaan käyttäessä omaa tietokonettaan kustannuksiin on luonnollisesti laskettava myös normaalit tietoliikennekulut. Jos asiakas käyttää tiedostojen ostamiseen kirjaston asiakaspäätettä, asiakkaan kustannuksista jää luonnollisesti pois kortinlukulaitteen ja yhteysajan hinta.
AvantServer-ohjelmisto maksaa 5000 mk + alv sisältäen lisäksi Avant-verkkomaksamisen rajapintamääritykset, AvantClient-ohjelman, 2 kortinlukijaa, 2 testiturvamodulia ja 6 testikorttia. AvantServer-ohjelmiston käyttö ei ole sidottu mihinkään tiettyyn WWW-kauppiasohjelmistoon.
Myyjän Avant-kortille kertyneiden rahojen siirtämiseen Automatia Rahakortit Oy:n clearing-järjestelmään tarvitaan X.25 pakettiverkkoyhteys sekä soveltuva tilitysohjelma.
Maksutapahtumista peritään provisio, joka vaihtelee maksun suuruuden mukaan. Pienimmillään provisio on 1% (yli sadan markan ostostapahtuma), 20p + 1% ostoksen summasta (alle sadan markan ostostapahtuma), mutta kuitenkin maksimissaan 5% ostostapahtuman summasta. AvantServer-ohjelmiston vuosilisenssi on 200 mk.
Avant-korttiraha on käyttäjälle yhtä turvallista kuin käteinen raha. Jos käyttäjä hukkaa korttinsa, kortilla oleva raha on kenen hyvänsä käytettävissä, koska kortilla maksettaessa maksajan henkilöllisyyttä ei mitenkään tarkisteta.
Maksutapahtuman yhteydessä rahakortti ja myyjän turvamoduli tarkistavat toistensa aitouden. Ladattavaan rahakorttiin on talletettu kortin tunniste-, kontrolli-, saldo- ja tapahtumatietoja mm. rahan liikkeellelaskijan tunnus, kortin voimassaoloaika, kortin saldo, valuuttakoodi- ja yksikkö sekä 10 viimeisimmän maksutapahtuman tiedot.
Verkossa siirtyvä maksumääräys (rahakortilta myyjälle) siirtyy salattuna ja sinetöitynä tiedostona.
Eunet Ecash on digitaalinen raha, joka voi sijaita joko palvelimella olevassa Ecash-puskurissa tai käyttäjän koneella olevassa Ecash-lompakko-ohjelmassa. Käyttäjä siirtää rahaa Ecash-puskuriin normaalilla pankkisiirrolla, josta rahat edelleen siirretään käyttäjän tietokoneen kiintolevylle lompakko-ohjelmaan. Ecash-maksutapahtumat suoritetaan ja hyväksytään käyttäen lompakko-ohjelmaa.
Ecash-käyttäjäksi ryhtyminen, lompakko-ohjelma ja rahan siirtäminen puskuriin ei maksa käyttäjälle mitään (paitsi mahdolliset pankkien perimät maksut tilisiirroista). Puskurissa voi olla maksimissaan 100 markkaa rahaa, mutta lompakossa olevan rahan määrää ei ole rajoitettu.
Käyttäjältä vaaditaan tietokone, johon lompakko-ohjelma asennetaan, internet-yhteys maksujen suorittamiseen lompakko-ohjelmalla ja oma sähköposti-osoite. Lompakko-ohjelma on saatavissa Macintosh-, Unix- ja Windows-käyttöympäristöihin. Ecash-käyttäjäksi voi liittyä osoitteessa http://www.eunet.fi/ecash/
Myyjä tekee sopimuksen Eunetin kanssa Ecash kauppiaaksi ryhtymisestä. Myyjän Ecash ohjelmisto voi sijaita joko myyjän omalla palvelinkoneella tai Eunetin palvelimella. Ecash-ohjelmisto on saatavissa useille eri WWW-palvelimille eri käyttöympäristöihin (ks. http://www.digicash.com/ecash/shop_win.html#support ja http://www.digicash.com/ecash/eu/buildshop.html).
Tuotteiden toimittamiseen ei välttämättä tarvita WWW-kauppiasohjelmistoa, koska Ecash-kauppiasohjelmisto voi huolehtia myös maksetun elektronisessa muodossa olevan tuotteen toimittamisesta. Jos myyntitapahtumaan halutaan liittää ostoskori-ominaisuuksia tms. jokin WWW-kauppiasohjelma on suotava.
Kuva 8. Kaaviokuva Ecash maksutapahtumasta.
Asiakkaan kustannukset muodostuvat ainoastaan yhteysajan tietoliikennekustannuksista ja mahdollisista pankkien maksuista siirrettäessä rahaa tilisiirtona Ecash-puskuriin.
Myyjän kustannukset vaihtelevat sen mukaan sijaitseeko myyjän Ecash-ohjelmisto myyjän omalla vai Eunetin palvelinkoneella.
Myyjän omalla koneella olevan Ecash kaupan kustannukset ovat seuraavat: Alkukustannus 1000 mk, kuukausiveloitus 350 mk ja provisio maksusuorituksista 2%. Eunetin palvelimella vastaavat hinnat ovat: Alkukustannus 500 mk, kuukausiveloitus 350 mk ja provisio maksusuorituksista 2% (hinnat ilman arvonlisäveroa). Uudet kauppiaat voivat saada pilottisopimuksen, jossa ensimmäisen kuuden kuukauden ajalta ei peritä kuukausimaksuja.
Ecash perustuu sähköisiin kolikoihin, joille luodaan satunnaisia sarjanumeroita. Sarjanumerot suojataan "kirjekuoriin" ja lähetetään allekirjoitettavaksi pankkiin. Pankin allekirjoituksen jälkeen ne lähetetään takaisin ja "kirjekuori" poistetaan. Pankin allekirjoitus jää kolikoihin. Jokaisen kolikon sarjanumero on erilainen, joten samaa kolikkoa ei voida käyttää kahdesti, koska kaikki Ecashillä maksetut suoritukset tulevat pankin tietoon. Maksajan anonymiteetti kuitenkin säilyy, koska kolikot ovat pankin allekirjoitushetkellä "kirjekuoressa", joten pankki ei tiedä kenen kolikoista on kysymys.
Maksutapahtuman yhteydessä, ennen tuotteen toimittamista, myyjän ohjelma lähettää asiakkaan toimittamat kolikot pankkiin ja odottaa pankin hyväksyntää kolikoille. Kun pankki on hyväksynyt kolikot, myyjän ohjelmisto voi toimittaa tilatun tuotteen. Kaikista Ecash-tapahtumista jää merkintä asiakkaan lompakko-ohjelman lokiin.
Lompakko-ohjelman käyttö ja rahojen siirtäminen puskurista lompakko-ohjelmaan on suojattu salasanalla. Kolikoiden siirto tapahtuu salatussa muodossa (RSA).
Kuva 9. Perustamiskulut ilman WWW-palvelinta ja kauppiasohjelmistoa. (Hinnat ilman arvonlisäveroa).
Kuva 10. Kiinteät kulut (kuukausi- tai vuosimaksut) ensimmäisenä vuotena ja vuodessa ilman perustamiskuluja. Ecashissä huomioitu pilottikauppiashinta, eli 6 ensimmäistä kuukautta ilman kuukausimaksuja. (Hinnat ilman arvonlisäveroa).
Seuraavissa diagrammeissa on laskettu kauppiaan kustannuksia eri hintaisilla keskimääräisillä ostostapahtumilla ja ostostapahtumien määrillä kuukaudessa.
Eunetin Ecashissä provisio on kiinteä 2% ostoksen summasta. Avant-korttirahalla provision suuruus riippuu maksutapahtuman summasta. Provisio on alle sadan markan ostoksilla 20 penniä + 1%, kuitenkin enintään 5% ostoksen summasta. Alle viiden markan ostoksista provisio on siis aina 5% (20p + 1% = 5% viiden markan ostoksesta).
Kustannuksiin on laskettu mukaan kuukausimaksut, jotka Ecashissä ovat 350 mk/kk ja Avantilla 16,67 mk/kk. Avantin kuukausimaksu on laskettu jakamalla AvantServer-ohjelmiston vuosilisenssi 200 mk kahdellatoista.
Diagrammeista on selvästi nähtävissä, että Ecashin korkeampi kuukausimaksu aiheuttaa Avantia korkeammat kustannukset jos yksittäiset ostostapahtumat ovat hinnaltaan pieniä ja ostostapahtumia on vähän. Ostostapahtuman hinnan ja ostostapahtumien määrän kasvaessa Avant on kuitenkin kalliimpi alle 50 markan kertaostoksilla korkeammasta provisiosta johtuen (esimerkiksi 5 markan kertaostoksilla jos ostostapahtumia on yli 2200).
Kuva 11. Kuukausittaiset kustannukset keskimääräisillä 1 markan kertaostoksilla (kuukausimaksut + provisiot).
Kuva 12. Kuukausittaiset kustannukset keskimääräisillä 5 markan kertaostoksilla (kuukausimaksut + provisiot).
Kuva 13. Kuukausittaiset kustannukset keskimääräisillä 10 markan kertaostoksilla (kuukausimaksut + provisiot).
Kuva 14. Kuukausittaiset kustannukset keskimääräisillä 50 markan kertaostoksilla (kuukausimaksut + provisiot).
Kuva 15. Kuukausittaiset kustannukset keskimääräisillä 100 markan kertaostoksilla (kuukausimaksut + provisiot).
Kuva 16. Kuukausittaiset kustannukset keskimääräisillä 150 markan kertaostoksilla (kuukausimaksut + provisiot).
Pienillä kertaostosten hinnoilla ja vähäisillä ostostapahtumilla on mahdollista, että myyntitulot eivät kata maksujärjestelmän aiheuttamia kuluja. Kuvasta 11 voidaan todeta, että keskimääräisellä 1 markan kertaostoksella Avant-korttirahalla ostostapahtumia täytyy olla kuukaudessa 18 kappaletta ja Ecashillä 357 kappaletta, jotta myyntitulot kattavat maksujärjestelmän provisiot ja kuukausimaksut. Tässä ei ole otettu huomioon perustamiskustannuksia vaan ainoastaan kuukausikulut ja provisiot.
| Hinta | Tarvittavien ostostapahtumien määrä (kpl) | ||
|
|
Avant | Ecash | |
| 1 mk | 18 | 357 | |
| 5 mk | 4 | 71 | |
| 10 mk | 2 | 36 | |
| 50 mk | 0 | 7 | |
| 100 mk | 0 | 4 | |
| 150 mk | 0 | 2 | |
Taulukko 3. Kuukaudessa tarvittavien ostostapahtumien määrä erisuuruisilla keskimääräisillä ostoksilla.
Molemmat maksujärjestelmät sopivat hyvin pienten kertamaksujen välittämiseen WWW-palvelussa. Ecash ei kuitenkaan sovellu asiakaspäätekäyttöön, joten jos maksujärjestelmänä on Ecash, dokumenttien käytön ja maksujen suorituksen on tapahduttava asiakkaan omalta tietokoneelta. Asiakkaiden omilta koneilta tapahtuvaan käyttöön ja maksujen välittämiseen Ecash on käyttäjälle halvempi kuin Avant-korttiraha. Asiakkaan kannalta luonnollisesti paras ratkaisu olisi, että valittavissa olisi molemmat maksujärjestelmät, mutta myyjälle kustannukset saattavat nousta liian suuriksi.
Myyjän kannalta järjestelmät eroavat toisistaan mm. perustamis- ja kuukausikuluiltaan, provisioiltaan sekä ohjelmistojen saatavuudelta eri käyttöjärjestelmäympäristöihin.
Avant-korttirahan perustamiskustannukset ovat suuremmat kuin Ecashin, mutta Ecashin kuukausimaksut ovat puolestaan huomattavasti kalliimmat kuin Avantin. Pienillä yksittäisillä maksuilla Avantin provisiot ovat kalliimmat kuin Ecashissä, maksujen kasvaessa Avantin provisio pienenee, ollen yli 100 markan ostoksilla pienempi kuin Ecashin provisio.
Avant-korttiraha -ohjelmistot AvantClient ja AvantServer ovat tällä hetkellä saatavissa valmiina ainoastaan Windows 95 ja NT -ympäristöön (AvantServer ainoastaan NT:lle). AvantServer-ohjelmisto on käännettävissä Unix-ympäristöön, mutta se on suoritettava tapauskohtaisesti. Ecash-ohjelmistot ovat saatavissa Macintosh, Unix ja Windows-ympäristöihin lukuisille eri WWW-palvelinohjelmistoille.