Takaisin nimiösivulle | Elektran pääsivu

2 PROJEKTIN TULOKSET

2.1 Yhteydet julkaisijoihin ja aineiston hankinta

ELEKTRA-palvelun kautta oli kesäkuussa 2000 5653 artikkelia 48:stä lehdestä ja vuosikirjasta. Noin 30 lehteä on muodostanut aineiston toimittajien ydinjoukon ja näistä lehdistä on saatu lähestulkoon täydelliset vuosikerrat vuoden 1995 alusta lähtien uusimpiin numeroihin saakka. Muista lehdistä on aineistoa saatu hajanaisesti. Koko aineisto on  kuitenkin pidetty ELEKTRA-palvelussa.  I-vaiheen jälkeen yksi lehti halusi aineistonsa poistettavaksi palvelusta. Ilmeisestikin lehden ajatus oli alunperinkin osallistua hankkeeseen vain I-vaiheen ajan. Kaksi lehteä on lopettanut kokonaan ilmestymisensä ja toisen aineisto, joka sijaitsi lehden omalla palvelimella, ei ole enää saatavilla, joten viitteet kyseisiin artikkeleihin on poistettu ELEKTRA-tietokannasta.

Aineiston saamisen ja ELEKTRAlle sopivaan muotoon toimittamisen osalta yhteistyötä julkaisijoiden kanssa tulisi jatkossa tiivistää. Osalta julkaisijoista aineisto saadaan automaattisesti joko suoraan kirjapainosta tai julkaisijalta yleensä melko pian painetun version ilmestymisen jälkeen. Osalta aineisto saadaan kertatoimituksella joko vuoden lopussa tai seuraavan vuoden alussa. Jotta palvelu toimisi kunnolla, olisi tarpeen sopia jokaisen julkaisijan kanssa toimitustavasta ja julkaisijoiden tulisi myös sitoutua tähän.

Tieteellisten seurain valtuuskunta on ollut yhteydessä pariin kymmeneen uuteen julkaisijaan ELEKTRAn lehtivalikoiman laajentamiseksi. Käytännön toimiin ei kuitenkaan ryhdytty, koska koekäytön toteuttaminen ja uusien organisaatiolisenssien suunnittelu ja niihin liittyvistä uusista valtuuksista sopiminen oikeudenhaltijoiden kanssa vei aikansa. ELEKTRAn II- jatkohankkeessa uusien julkaisijoiden mukaan ottamista voidaan pitää osana tietä matkalla kustannusvastaavuuteen. Uusien julkaisijoiden lehdillä palvelusta saadaan entistä laajempia lukijaryhmiä kiinnostava.

Oulun yliopiston kirjasto luopui hankkeeseen osallistumisestaan, sillä  Oulussa keskitytään  etupäässä väitöskirja-aineistoon, jota tarjotaan vapaasti luettavaksi verkossa. Tällaiseen käyttöön ei liity samanlaista tekijänoikeuksien ja korvauksien hallinnoinnin problematiikkaa, kuin ELEKTRAssa, jossa pyritään luomaan pikemmin eräänlaista välityspalvelun mallia. Testiaikana Oulusta saadut väitöskirjat (5 kpl) ovat edelleen palvelun kautta haettavana. Historiallinen seura on toimittanut ELEKTRAan omia julkaisemiaan väitöskirjoja II-vaiheen loppuun mennessä yhteensä 30 kappaletta. Nämä väitöskirjat ovat I-vaiheen tapaan olleet ensin ELEKTRAn kotisivujen kautta vapaasti luettavissa, jonka jälkeen ne on siirretty käytettäväksi normaalin ELEKTRA-haun kautta.

2.2 Aineiston käsittely 

Aineiston käsittelytavat eivät juurikaan ole muuttuneet I-vaiheesta. Julkaisujen verkkovälityksessä käytetty tiedostomuoto on käytännössä ollut II-vaiheessa PDF. Joitakin artikkeleita on muunnettu myös HTML-muotoon, koska muutamalla julkaisijalla on aineistoa omalla palvelimellaan HTML   -muodossa ja he ovat saaneet yhteistyönä verkkoversioksi muunnettua aineistoa takaisin ELEKTRAlta. Julkaisijoiden omilla palvelimilla valmiina oleva aineisto voi toki olla joko HTML- tai PDF-muodoissa tai jopa molemmissa.

Pientä kehitystä on tapahtunut sen suhteen, että aineistoa saadaan entistä valmiimmassa muodossa,  muutamilta julkaisijoilta jopa valmiina PDF-muodossa. Valitettavasti ainoastaan painetussa muodossa toimitettavasta aineistosta ei ole päästy vieläkään kokonaan eroon. Painetun aineiston käsittely on työlästä lukuisien työvaiheiden vuoksi, joita ei kyetä nykyisellä tekniikalla riittävästi automatisoimaan. Aineiston skannausta varten ELEKTRAlle on hankittu II-vaiheen aikana aikaisempaa huomattavasti nopeampi skanneri (Panasonic KV-SS25U), mutta se ei ole sanottavasti helpottanut painetun  aineiston käsittelyä, koska eniten aikaa vaativat työvaiheet liittyvät aineiston jatkokäsittelyyn. Tekstimassa voidaan ohjelmallisesti tunnistaa, mutta tekstin oikoluku ja asettelu ei onnistu automaattisesti. Kuvat on yleensä skannattava erikseen ja liitettävä tekstin joukkoon, jotta hyväksyttävä laadullinen taso saavutettaisiin. Jossain määrin on myös elektronisessa muodossa toimitettuun aineistoon jouduttu liittämään kuvat siinä yhteydessä, kun aineistoa on muunnettu verkkoversioksi, skannaamalla joko alkuperäiskuvista tai painetun version sivuilta. Pelkästään painettuna toimitetusta aineistosta olisi vähitellen päästävä kokonaan eroon.

Projektin julkaisuohjelmia on päivitetty uudempiin versioihin ja projektille on hankittu uutena Adoben InDesign-ohjelma.

2.3 Aineiston välitys

ELEKTRAn haku- ja dokumenttien välityspalvelu perustuu nykyisen artikkelien viitetietokannan ARTOn näyttöluettelotoiminnon laajennukseen. ELEKTRAlla on oma ARTOa vastaava tietokanta, joka tulevaisuudessa tullee sulautumaan ARTO-tietokantaan. Nykyisestä ARTOsta ELEKTRA poikkeaa siinä, että asiakkaat saavat käyttöönsä viitetietojen ohella myös luetteloidun aineiston, joka linkataan viitteisiin URL-osoitteen avulla. ELEKTRA-tietokanta toimii VTLS-ympäristössä. Muun yliopistojen käyttämän Linnea-verkon siirtyessä uuteen Voyager-sovellukseen on ELEKTRA-tietokannan tietenkin seurattava mukana.

ELEKTRAN aineisto oli projektin II-vaiheessa alkuun luettavissa vain projektin I-vaiheessa valituissa koekirjastoissa. Helsingin yliopiston kirjastossa lisättiin sittemmin sellaisten päätteiden lukumäärää, joista ELEKTRA-palvelua on voitu käyttää. Muissa käyttöpaikoissa oli edelleen vain yksi tai kaksi päätettä ELEKTRAa varten. Käyttömahdollisuudet olivat siis hyvin rajalliset, mikä näkyi suoraan palvelun käyttöaktiivisuudessa.

Lisensseihin perustuvaa organisaatiokäyttöä valmisteltiin hankkeen alusta lähtien, ja se toteutettiin ensin syksyllä 1999 Helsingin yliopistossa ja keväällä 2000 kaikille yliopistokirjastoille. Käyttökokemusten nojalla - ELEKTRA-aineiston käyttö on kymmenkertaistunut - on helppo päätellä, että ELEKTRA olisi pitänyt saada lisenssipohjaiseen käyttöön jo paljon aikaisemmin. Valitettavasti lisenssikäytön aloitusta hidastivat tekijänoikeuksiin liittyneet kysymykset.

Vaikka käyttö on uusien lisenssien myötä noussut oleellisesti, nykyinen taso, noin 1000 käyttökertaa kuukaudessa, ei vielä ole täysin tyydyttävä. Palvelun markkinoinnin käyttäjille olisi pitänyt olla aktiivisempaa varsinkin lisenssikäytön alettua Helsingin yliopistossa. ELEKTRAn jatkohankkeessa markkinointiin onkin panostettava paljon aiempaa tehokkaammin.

ELEKTRAn www-palvelimelle sallittuja yhteyksiä kontrolloidaan IP-osoitteiden perusteella. Palomuurien ja proxy-palvelimien kautta tulevat yhteydet ovat osoittautuneet ongelmallisiksi VTLS:n HyperLib-käyttöliittymäohjelmalle. Ongelma ei ole valitettavasti ole pelkästään käyttöliittymäohjelmasta johtuva, joten se ei poistu Voyageriin siirryttäessä. Palomuurin takaa yhteyksiä muodostettaessa koneelle syntyvä ulospäin näkyvä IP-osoite ei välttämättä ole sama kuin mikä se on yksittäisellä koneella, josta yhteyttä otetaan. Tällöin käyttäjä ei pääse palveluun sisään, koska suojausohjelma ei tunnista koneelle määriteltyä "väärää" IP-osoitetta.

Ongelma voidaan kiertää avaamalla pääsy ELEKTRAan asiakkaan verkon kaikilta koneilta, mutta tämäkin voi olla vaikea ratkaisu, jos sopimuksen mukaan käyttö on rajattava muutamiin koneisiin. Palomuuria käyttävien asiakkaiden lisäksi samoja vaikeuksia esiintyy kaupallisia yhteydentarjoajia käyttävillä. Teknisiä ratkaisuja ongelmaan on ainakin kaksi: palomuurin avaaminen ELEKTRA-palvelimelle tai HYK:n ja asiakkaan välisen virtual private network -yhteyden rakentaminen. Valitettavasti molemmat ratkaisumallit ovat yleensä käytännössä mahdottomia.

Lisenssien myötä kasvanut ELEKTRAn käyttöpaikkojen määrä on lisännyt huomattavasti Helsingin yliopiston kirjastossa tehtävää sallittujen IP-osoitteiden tiedoston ylläpitotyötä.

Rajusti lisääntynyt käyttö on näkynyt palvelun hitautena, joka varsinkin FinELib-käytön alkuvaiheessa oli huomattava ongelma. Hitaus johtui sekä vanhentuneesta www-palvelimesta että tämän palvelimen ja Linnea-yhteisjärjestelmäkoneen - jonne ELEKTRA-tietokanta on sijoitettu - välisen verkkoyhteyden ajoittaisesta ruuhkaisuudesta. ELEKTRAn vanhan palvelimen tilalle on päätetty hankkia uusi tehokkaampi palvelinkone ja keinoja verkkoyhteyden nopeuttamiseen selvitetään.

ELEKTRA II -projektin aikana on kartoitettu mahdollisuudet kehittää palvelua Voyager-kirjastojärjestelmäympäristössä. Alla suppea yhteenveto tästä teemasta.

Voyager-kirjastojärjestelmä tulee tarjoamaan uusia mahdollisuuksia ELEKTRA-aineiston välitykseen. Artikkeleiden haku ja siirto URL-linkin avulla omalle koneelle luettavaksi toimivat sinänsä samoin periaattein kuin VTLS-järjestelmässä. Uutta on se että useita Voyager-tietokantoja voidaan liittää virtuaaliseksi yhteisluetteloksi. Voimme siis valita yhdistämmekö ELEKTRAn ja ARTOn fyysisesti vai vain virtuaalisesti. Selvää on että ELEKTRA-aineiston käytön kasvattaminen nykyisestä onnistuu helpoimmin jos ARTO- ja ELEKTRA-haut yhdistetään jommallakummalla käytettävissä olevalla tekniikalla.

Voyagerissa voidaan myös toteuttaa ELEKTRA-aineiston kokotekstihaku sekä mahdollisesti myös artikkeleiden kontrolloitu jakelu käyttäen hyväksi rakenteilla olevaa ENcompass-modulia. Sen tarkat tekniset ominaisuudet eivät vielä ole tiedossamme, joten yksityiskohtainen suunnittelu on ollut mahdotonta. ELEKTRA PRO -hankkeen aikana tutkimme erityisesti tämän rakenteilla olevan Voyager-piirteen tarjoamia mahdollisuuksia.

Voyagerissa on Internetin tiedonhakustandardin eli Z39.50-protokollan tuki. Sen ansiosta Voyager-tietokantoja voidaan hakea helposti myös muista kirjastojärjestelmistä tai erillisiä Z39.50-asiakasohjelmia käyttäen. Niinpä ELEKTRAn käyttäjiksi voidaan tulevaisuudessa helposti ottaa myös kirjastoja jotka eivät käytä Voyager-ohjelmaa.

2.4 Palvelun käyttökokemuksia

ELEKTRAn I-vaiheen mukainen kirjastokäyttö

Palvelun käyttö alkoi ELEKTRAn I-vaiheen tapaan kuudessa tieteellisessä kirjastossa, Helsingin, Jyväskylän ja Oulun yliopiston kirjastossa, Teknillisen korkeakoulun kirjastossa, Helsingin yliopiston Maatalouskirjastossa sekä VTT Tietopalvelussa. Muutamasta tieteellisestä kirjastosta oltiin yhteydessä ELEKTRAan, mutta kiinnostus ei johtanut käytön laajentumiseen koekäyttömallin mukaisesti. Tämän mallin puutteethan olivat jo projektin ykkösvaiheessa selvät. Kokonaan uuden sopimus- ja valtuusrakenteen luominen vei kuitenkin projektin II-vaiheen alkuosan, kevään 1999, ja laajennettua käyttöä päästiin testaamaan lopulta syksyllä 1999.

Niin kauan kuin uudet lisenssiratkaisut eivät olleet valmistuneet oli palvelun käyttö keväällä ja kesällä 1999 edelleen melko vähäistä. Perinteisen koekäyttömallin heikko suosio selittynee osaksi käyttöpaikkojen vähäisyydellä ja sillä että ELEKTRA-päätteet eivät ole olleet kovin helposti kyseisissä kirjastoissa löydettävissä.

Jälkikäteen on helppo arvostella juuri kirjastojen valintaa näiksi koekäyttöpaikoiksi. Kaikista testikirjastoista löytyy melko kattavasti ELEKTRAn tarjoamat lehdet hyllystä, perinteisessä painetussa muodossa. Koska tekstin lukeminen päätteeltä ei ole yhtä helppoa ja mielekästä kuin painettuna, ei ole suurtakaan epäilystä siitä, kumman vaihtoehdon käyttäjät mieluummin valitsevat, varsinkin kun artikkelit ovat lisäksi lähes kaikissa tapauksissa kopioitavissa edullisemmin perinteisellä tekniikalla suoraan painetuista versioista.

Maksullisia tulostamistapahtumia koekirjastoissa ei ole ollut tai ainakaan niistä ei ole raportoitu.

Julkaisijoilla on mahdollista saada ELEKTRA-palvelu käyttöönsä ja muutamat julkaisijat ovatkin käyttäneet tätä mahdollisuutta hyväkseen, lähinnä tarkastaakseen omaa aineistoansa.

Viron Kansalliskirjasto sai lyhyen koekäyttöoikeuden.

ELEKTRAa on koekäytetty myös Helsingin kouluverkon yhdessä lukiossa. Koekäyttö ei ainakaan vielä ole johtanut ELEKTRAn laajempaan käyttöön kouluverkoissa.

Julkaisijoilla ei useinkaan ole omaa palvelinta, vaan yhteydet tulevat jonkin kaupallisen palveluntarjoajan kautta. Tällöin pääsy ELEKTRAn käyttäjäksi IP-osoitteen perusteella epäonnistui, koska asiakkaan koneelle määrittyvä IP-osoite muuttuu yhteyskerrasta toiseen. Myös yhteydet palomuurien takaa (esimerkiksi Helsingin kouluverkosta) osoittautuivat ongelmallisiksi. Siksi ELEKTRAn HyperLib-käyttöliittymäohjelmaan lisättiin mahdollisuus kirjautua käyttäjäksi myös käyttäjätunnuksen ja salasanan avulla.

Kirjastojen toimipisteiden käyttö ELEKTRAn tärkeimpinä asiakaspisteinä oli, kuten jo projektin edellisessä osaraportissa todettiin, liian suppea ratkaisu. Tarvittiin kehittyneempi malli välityspalvelun avaamiseksi. Ratkaisu tähän olivat organisaatiolisenssit, jota voidaan pitää ELEKTRAn II-vaiheen merkittävimpänä saavutuksena.

Lisenssikäyttö

Lisenssisopimukseen perustuva kokeilukäyttö alkoi 15.10.1999 Helsingin yliopiston paikallisverkossa mahdollistaen siis palvelun käytön kaikista verkkoon liitetyistä koneista: ELEKTRAa  voi käyttää yliopiston henkilökunta, tutkijat ja opiskelijat sekä asiakkaat yliopiston eri kirjastoissa. Kokeilukäyttö oli mahdollista II-vaiheen loppuun saakka. Heti koekäytön ensimmäisestä päivästä lähtien kasvoi palvelun käyttöaste moninkertaiseksi.

Helsingin yliopiston kirjaston koordinoiman FinELib-hankkeen kanssa neuvoteltiin Helsingin yliopiston kanssa solmitun sopimuksen pohjalta esisopimus ELEKTRA-palvelun avaamisesta kaikkien FinELib-konsortioon kuuluvien yliopistojen käyttöön. Esisopimusta ollaan tätä kirjoittaessa laajentamassa varsinaiseksi sopimukseksi, joka ulottuisi 31.12.2001 saakka.

Kopioston laatimia lisenssisopimuksia voidaan käyttää laajennettaessa palvelun käyttöä yliopistojen ulkopuolelle. Sopimuspohjia voidaan todennäköisesti hyödyntää myös tulevissa ELEKTRAn kaltaisissa hankkeissa kuten PERI+:ssa.

Käyttäjäpalautetta ei ole I-vaiheen käyttäjäkyselyn jälkeen kerätty systemaattisesti. Yksittäisiltä käyttäjiltä on joskus tullut kommentteja palvelusta. Käyttöliittymäohjelman keräämien lokitietojen perusteella raportoidaan julkaisijoita ja artikkelien kirjoittajia aineiston käytöstä.

2.5 Yhteenveto tuloksista ja hyödyistä

Tulokset

Yhdeksi tavoitteeksi asetettuun täyteen kustannusvastaavuuteen ei ole päästy. Kehitetyt lisenssisopimukset ovat toki tärkeä askel tähän suuntaan, mutta tavoitteen täyttyminen tuntuu edelleen hieman kaukaiselta. Kielialueen pienuus sinällään rajoittaa jo potentiaalisten lukijoiden määrää ja edelleen sitä pienentää lehtien erikoistuminen tietyille tieteen aloille, jotka saattavat kiinnostaa hyvinkin pientä spesialistien joukkoa, jotka saavat aineiston käsiinsä edelleen perinteisesti painetussa muodossa.

Elektronisen julkaisemisen prosessi aina kirjoittajasta lähtien ei ole vielä niin kehittynyt, että elektronisen julkaisemisen tarjoamat hyödyt ja säästöt saataisiin hyödynnetyksi. Useimmiten mukana on edelleen perinteisen, painetun julkaisemisen "taakka" ja perinteinen julkaiseminen koetaan edelleen kirjoitustyön päämääränä. Pienten  tieteellisten yhteisöjen julkaisutoiminta hoidetaan  usein hyvinkin pienillä resursseilla, mutta jo suppealla koulutuksella ja vähäisillä laitteisto-/ohjelmistoinvestoinnilla saataisiin parannuksia aikaan.

Tärkein projektin hyöty ja tulos  on se, että Suomen tutkija- ja tiedeyhteisöllä on nyt laaja kokoelma myös kotimaista tieteellistä aikakausjulkaisuaineistoa verkon kautta saatavilla. Vastaavat muut kokoelmat ovat tähän asti olleet ulkomaisia.

Hyödyt

2.6 Yhteydet muihin hankkeisiin

Helsingin yliopiston kirjaston muihin hankkeisiin on ELEKTRAn II-vaiheella edelleen vahva yhteys. ELEKTRAn II-vaiheen aineisto toimitetaan I-vaiheen tapaan arkistoitavaksi arkistopalvelimelle, jota EVA-hankkeessa hallinnoidaan.

Väitöskirjojen ja muun opinnäyteaineiston verkkovälitystä varten perustetussa E-thesis hankkeessa, jota Helsingin yliopiston kirjasto on ollut toteuttamassa, on voitu hyväksikäyttää ELEKTRAsta saatuja kokemuksia ja oppeja. E-thesis tarjoaa aineiston vapaasti kaikkien käytettäväksi, mutta jos aineiston käyttöä halutaan kontrolloida, voidaan väitöskirjat ottaa mukaan ELEKTRAn kautta haettaviksi.

TECUP (Test-bed implementation of the ECUP framework)

TECUP (http://www.sub.uni-goettingen.de/gdz/tecup/)  on jatkoa aikaisemmille EU:n kirjasto-sektorin hankkeille ECUP ja ECUP+. Hankkeessa  analysoidaan Euroopan maissa ja Yhdys-valloissa käynnissä olevia ja hiljakkoin päättyneitä hankkeita, joissa tekijänoikeudelliset seikat ovat keskeisiä.  Lähestymistapa on käytännönläheinen: tavoitteena on löytää ja vertailla toimiviksi osoittautuneita malleja.

Hanketta koordinoi Göttingenin yliopiston kirjasto Saksasta. Osallistujia on yhteensä 11, ja mukana on kirjastoja, tekijänoikeusjärjestöjä, kustantajia ja yrityksiä. Suomalaisina osapuolina hankkeessa ovat ELEKTRAn partnerit Kopiosto ry. Ja Helsingin yliopiston kirjasto. Hankkeen kesto on 24 kuukautta ja se käynnistyi vuoden 1999 alussa.

TECUP aloitti työnsä  laatimalla kyselyn, joka lähetettiin noin viidellekymmenelle keskeisimmäksi arvioidulle projektille eri Euroopan maissa ja Yhdysvalloissa. Saatujen tulosten perusteella relevantit projektit voitiin ryhmitellä keskeisten muuttujien perusteella muutamiin luokkiin.  Parikymmentä projektia  valittiin tarkemman tutkimuksen kohteeksi http://www.sub.uni-goettingen.de/gdz/tecup/project.htm, joukossa kansallisista hankkeistamme   mukana ELEKTRA ja FinELib.

Projektissa on koottu tekijänoikeudellisten mallien analyysia varten oikeudellinen asiantuntija-ryhmä (LAG), teknologisia vaatimuksia  puolestaan  analysoi teknologia-asiantuntijaryhmä  (TAG).

Konsensusta rakennetaan strategisessa asiantuntijaryhmässä (SAG).

Inkeri Salonharju ja Jukka-Pekka Timonen esittelivät ELEKTRA II-projektin nykyvaihetta TECUP-projektin workshopissa Frankfurtissa 29.11.1999. ELEKTRA on tällä hetkellä ainoa eurooppalainen projekti jossa oikeudenhaltijoiden tekijänoikeusjärjestön kautta kirjastojen kanssa tapahtuva yhteistyö on johtanut laajaan verkossa toimivaan palveluun. TECUP-projektista saatujen vertailukohtien perusteella voidaan todeta, että ELEKTRAn tulokset siihen sijoitettuihin varoihin verrattuna ovat olleet erinomaiset.

Dieper (DIgitised European PERiodicals)

Dieper-projektissa (http://www.SUB.Uni-Goettingen.de/gdz/dieper/) digitoidaan tekijänoikeuksista vapaita matematiikan alan aikakauslehtiä ja  perustetaan  keskitetty palvelu, jonka kautta voi löytää kaikki kokonaan digitoidut tai digitoitavina olevat lehdet. Palvelu löytyy osoitteesta http://www.sub.uni-goettingen.de/gdz/dieper/Dpsearch.htm. Palvelua ylläpitää Niedersächsische Staats- und Universitätsbibliothek, joka on myös Dieper-projektin vetäjä.

Projekti käynnistyi marraskuussa 1998 ja sen kesto on kaksi vuotta. Dieper pyrkii vastaamaan seuraaviin kysymyksiin:

Matematiikka valittiin kohdealaksi siksi, että matemaatikoille 1800-luvunkin aineisto on suurelta osin edelleen relevanttia. Vaikka testiaineisto on valittu siten, että se on tekijänoikeuksista vapaata, pyritään yhteistyössä EU:n TECUP-projektin kanssa kehittämään ratkaisuja myös tekijänoikeuksien suojaaman aineiston digitointiin ja välittämiseen. Testiaineiston ohella Dieperin hakupalvelun kautta tulee tarjolle myös muiden projektien digitoimia lehtiä. Dieper tekee yhteistyötä esimerkiksi  eurooppalaisten digitointihankkeiden  sekä amerikkalaisen JSTOR-projektin (http://www.jstor.org/) kanssa.

Kun EU-projektirahoitus päättyy, Dieper jatkaa toimintaansa kirjastojen normaalina työnä. Tähän tarvittavat järjestelyt ja sopimukset viimeistellään jo projektin kuluessa.


Takaisin nimiösivulle | Elektran pääsivu