TIIVISTELMÄ

ELEKTRA-hanke käynnistyi kesällä 1997, ja se on saanut aikaan merkittäviä tuloksia ja osakseen koti- ja ulkomaista kiinnostusta. ELEKTRA II on jatkanut hankkeen I-vaiheessa luodun ja alkuun saatetun palvelun edelleen kehittämistä.

ELEKTRA II on opetusministeriön Suomi tietoyhteiskunnaksi -ohjelmaan kuuluva yhteistyöhanke, jonka osapuolina on ollut yliopistokirjastoja, kustantajia, tieteellisen julkaisutoiminnan ja elektronisen julkaisemisen tekniikan asiantuntijoita sekä tekijänoikeusjärjestöjen edustaja. Laajan konsortion avulla koko kotimainen tieteellinen julkaisukenttä on saatu mukaan hankkeeseen ja näin on voitu selvittää rinnan elektronisen julkaisemisen teknisiä, taloudellisia ja sopimuksellisia seikkoja, solmia tarvittavia julkaisijakontakteja, kehittää sopimusmalleja ja saada kokemusta elektronisen julkaisemisen kokonaisprosessista. Kattava osallistujapohja on antanut ainutlaatuisen mahdollisuuden kehittää elektronista julkaisu- ja jakelupalvelua, joka vastaa niin tekijöiden, julkaisijoiden kuin tiedon käyttäjienkin tarpeita.

Projektia on koordinoinut Helsingin yliopiston kirjasto ja osallistujina ovat olleet  Tieteellisten seurain valtuuskunta, Kopiosto ry, VTT Tietopalvelu ja Yliopistopaino. ELEKTRA II on osallistujien yhteisrahoitteinen hanke ja se on saanut avustusta opetusministeriöltä. Hankkeen kokonaisbudjetti vuosille 1998–2000 on ollut noin 2 miljoonaa markkaa. Projektin II-vaihe on käynnistynyt 1.4.1998 ja päättynyt 31.3.2000. ELEKTRA II-projektin jatkohanketta varten on tehty uusi kahden vuoden mittainen hanke-ehdotus. Tässä raportissa esitellään projektin toisen vaiheen tulokset sekä lyhyesti kuvataan ELEKTRA PRO hanke-ehdotusta. Raportti toimii jatko-osana ensimmäisestä vaiheesta kootulle laajalle loppuraportille, joka on saatavilla painettuna (ISBN 951-45-8078-8) ja ELEKTRAn kotisivulla https://elektra.helsinki.fi/eleIIrapo/.

Kotimainen tieteellinen julkaisutoiminta ja ELEKTRA II

Kotimaisessa tieteellisessä julkaisukentässä tieteellisten seurojen julkaisutoiminta perustuu edelleen painettuihin julkaisuihin, ja vain muutamilla julkaisijoilla on toistaiseksi niiden rinnalla myös omaa verkkojulkaisutoimintaa  Merkittävin askel kohti verkkojulkaisemista onkin otettu yliopistoissa, joissa lähes jokaisessa on käynnistetty jonkinasteinen kokeilu oman julkaisutoiminnan siirtämisestä verkkoon. Kokeiluihin on lähdetty ensivaiheessa opinnäytteillä; väitöskirjoilla, lisensiaatintöillä ja pro gradu -tutkielmilla. Tuija Sonkkilan Kansalliselle elektroniselle kirjastolle tekemä selvitys yliopistojen hankkeista löytyy osoitteesta http://www.lib.helsinki.fi/finelib/eleinfo.html.

ELEKTRA on omalta osaltaan pyrkinyt edistämään tieteellisten seurojen elektronista julkaisutoimintaa ja tällä tavalla lisäämään myös kotimaisen verkkoaineiston tarjontaa. Projektin I-vaihe keskittyikin voimakkaasti elektronisten julkaisupalvelujen kehittämiseen ja julkaisija-kontaktien luomiseen. II-vaiheessa  pääpaino on ollut jakelupalvelujen laajentamisessa ja parantamisessa sekä sopimuskäytäntöjen ja taloudellisten mallien kehittelyssä.

Julkaisutekniikka

ELEKTRAssa  ensisijaiseksi verkkovälityksen tiedostomuodoksi on vakiintunut PDF. Adobe julkaisi Acrobat-ohjelmistonsa uuden 4.0-version, joka on tuonut parannuksia PDF-muotoisten dokumenttien tuottamiseen ja käsittelyyn. Aineistoa on saatu enenevässä määrin aikaisempaa valmiimmassa, verkkovälitykseen jopa suoraan sopivassa muodossa, mutta jonkin verran artikkeleita toimitetaan edelleen ainoastaan painettuna. Julkaisijoille ei ole vielä laadittu yksityiskohtaisempaa ohjeistusta dokumenttien tuottamiseksi.

Valmiiden tyylipohjien käyttö on jäänyt huomattavasti odotettua vähäisemmäksi. Valitettavasti tyylien käyttöä ei vielä nykyäänkään opeteta riittävästi tekstinkäsittelykursseilla. Käytännössä melko pienellä koulutuksella ja ohjelmistopäivityksillä ELEKTRAn aineistontuottajat voisivat kuitenkin tehdä huomattavasti nykyistä valmiimpaa verkkojulkaisu-aineistoa. Tämä vähentäisi dokumenttien käsittelykustannuksia. Kustannusten vähentämiseksi myös painetun aineiston skannaamisesta on välttämätöntä luopua.

ELEKTRAn II-vaiheen tärkein päämäärä oli kehittää lisensiointimalli, jolla artikkelit voitaisiin saattaa kokonaisten yliopistoyhteisöjen käyttöön ja joka mahdollistaisi myös asiakaskohtaiset neuvottelut ja sopimukset.  Tärkeää on ollut yksilöidä lisensioidut käyttötavat sopimukseksi, joka on mahdollisimman kattava ja  yksiselitteinen mutta ei kuitenkaan ole ristiriidassa enempää oikeudenhaltijoiden kuin kirjastojenkaan  digitaalisia käyttöjä koskevien periaatteiden kanssa.

Sopimukset mahdollistivat ELEKTRAn käytön laajentamisen ensin Helsingin yliopiston verkkoon 1.10.1999 alkaen. Esisopimus FinELibin kanssa avasi tietokannan käyttöön yliopistojen ja korkeakoulujen verkoissa koko maassa.

Kustannusrakenne ja maksullisuus

ELEKTRAn II-vaiheen julkaisu- ja välityspalvelusta aiheutuvat kustannukset on katettu osin OPM:n avustuksella ja osittain osallistujien omarahoituksella, joka on tavallisimmin sisältänyt henkilötyötä. Julkaisijoille ja tekijöille kokeiluun osallistuminen on ollut maksutonta. Suurimmat menoerät projektissa ovat olleet julkaisujen digitointi, yhteyksien luominen tekijöihin ja tekijöiden ja kustantajien oikeuksien hallinnointi sekä tekijänoikeudellisen mekanismin rakentaminen yleensä.

ELEKTRAn II-vaiheen tärkein kehitysaskel palvelun maksullisuuden osalta oli organisaatiolisenssimallin kehittäminen. Organisaatiolisenssimalliksi omaksuttiin koko organisaation, ensi vaiheessa Helsingin Yliopiston, henkilöstön ja opiskelijoiden tarpeet laajasti kattava sopimus. Sopimuksen mukainen vuosimaksu kattaa kaikki sopimuksen tarkoittamat käyttötavat, eikä tietokannan kokonaiskäyttömäärällä enempää kuin yksittäisten artikkeleidenkaan käyttömäärällä ole vaikutusta korvauksen tasoon. Sopimus liitettiin lisäksi Kopioston ja valtion väliseen valokopiointisopimukseen siten,  että ELEKTRA-tietokannassa olevien artikkeleiden tulostaminen ja valokopiointi on luvallista ja mahdollista po. sopimuksen ehdoin. 

Projektin II-vaiheessa luovuttiin näin kokonaan I-vaiheessa testatusta, teoskohtaisesta tulostuskorvauksesta. Omaksuttu uusi menettely on  samankaltainen kuin ne sopimukset, joita FinELib on solminut ulkomaisten tietokantojen haltijoiden kanssa.

Tekijänoikeusmekanismien rakentaminen projektille, jonka korvaukset oikeudenhaltijoiden määrään suhteutettuina ovat olleet pienet, on ollut työlästä. Niiden oikeudenhaltijoiden määrä, joiden osalta joudutaan tekemään päätös korvauksen tilittämisestä joko tekijälle tai kustantajalle ylittää 3000.  Kokonaisuutena voidaan todeta, että projektin tekijänoikeudellinen hallinnointi on kuitenkin onnistunut hyvin. Se on rakenteellisesti ja järjestelmänä oleelliselta osin valmis ja tarjoaa hyvän pohjan jatkotyöskentelylle.

Julkaisujen jakelukanavat ja ELEKTRAn II-vaiheen käyttökokeilu

ELEKTRAn I-vaiheen aikana ilmeni, ettei palvelun välittäminen vain kirjastojen tietokoneiden kautta ollut tarkoituksenmukaista. Sama aineiston löytyi hyllyistä myös painetussa ja helpommin kopioitavassa muodossa. Yksittäiskäytön hallinnointi ja tulostuskorvausten keruu ei ainakaan käytössä olleella aineistolla onnistunut. Toisaalta juuri käyttöehtojen kapeus helpotti palvelun markkinointia oikeudenhaltijoille projektin alussa, kun digitaalisiin käyttöihin suhtauduttiin yleisesti vielä epäluuloisemmin. ELEKTRAn II-vaiheessa keskityttiinkin sitten kehittämään organisaatiolisenssejä, jotka sallivat palvelun käytön kaikilla luvan hankkineen organisaation  tietokoneilla.

Käytännön kokeilu alkoi 15.10.1999 Helsingin yliopiston verkossa. Kokeilun aikana käyttäjillä on oikeus lukea aineistoa päätteeltä ja tulostaa ja tallentaa sitä omaa käyttöä ja opetus- ja tutkimuskäyttöä varten. Kokeilusta saatujen kokemusten perusteella laadittiin kaikki yliopistokirjastot kattava konsortiosopimus, jonka nojalla nämä kirjastot voivat käyttää ELEKTRAa vuoden 2001 loppuun asti. Uusi lisenssi on kymmenkertaistanut ELEKTRAn artikkeleiden käytön.

Yhteydet muihin hankkeisiin

ELEKTRA II on ollut mukana EU:n tekijänoikeuksia selvittävässä Tecup-hankkeessa, johon  ELEKTRAn partnereista ovat osallistuneet  HYK ja Kopiosto. ELEKTRAssa luotu osaaminen on avannut Helsingin yliopiston kirjastolle ovet myös saman ohjelman Dieper-hankkeeseen, jonka tavoitteina on digitoida eurooppalaisia tieteellisiä aikakauslehtiä ja tarjota yhteinen pääsy tähän tietovarantoon.

Jos ELEKTRAa vertaa muihin eurooppalaisiin teosten digitaalista käyttöä selvittäviin kirjastoprojekteihin, voi todeta, että ELEKTRA on monessa merkityksessä edistynyt projekti. Kirjastojen  hakutietoihin kytketään ELEKTRAssa suoraan itse teokset ja näiden teosten käyttöedellytyksistä sovitaan keskitetysti tekijänoikeusjärjestön ja kustantajien kanssa. ELEKTRAssa on rakennettu toimiva lisenssimalli jonka mukaisesta käytöstä ja korvauksista on sovittu muun muassa  korkeakouluja edustavan FinELib konsortion kanssa.

TECUP-projektissa, johon HYK ja Kopiosto osallistuvat, vertaillaan kirjastojen digitaalisia käyttöjä koskevia EU-projekteja Euroopassa ja laajemminkin. Sen piirissä ei ole tullut näköpiiriin ainoatakaan kirjastoprojektia jossa olisi toteutettu vastaava kokonaisuus toimivaksi palveluksi asti.  Saavutus on merkittävä erityisesti kun ottaa huomioon, että siihen on ylletty puhtaasti kansallisin voimin ja kansallisella – tehtävän laajuuden huomioon ottaen niukalla - rahoituksella. 

ELEKTRA-hankkeiden tuloksia on voitu hyödyntää Helsingin yliopiston ja Helsingin yliopiston kirjaston E-thesis hankkeessa. Yhteistyö EVA-projektin kanssa jatkuu eli ELEKTRA II toimittaa aineistonsa arkistoitavaksi EVAlle.