Takaisin nimiösivulle | Elektran pääsivu

5 JULKAISUJEN VERKKOVÄLITYKSEN RATKAISUMALLEJA

5.1 Tekniikka

ELEKTRAn I-vaiheessa päädyttiin valitsemaan verkkovälitysmuodoiksi PDF ja HTML ja aineiston arkistointi/pitkäaikaissäilytys tapahtuu toimitetun aineiston alkuperäismuodossa. ELEKTRAlle on toimitettu aineistoa mitä erilaisimmissa tiedostomuodoissa ja painettuna. Aineistosta, joka saadaan valmiina PDFnä, ei yleensä toimiteta mitään muita muotoja. Painettuna toimitetut aineistot ovat skannaus-, tekstintunnistus- ja oikolukuprosessien jälkeen yleensä Word-muotoisina. PDFn huonona puolena voidaan pitää sitä, että se on edelleen hyvin pitkälle yhden valmistajan, Adoben, tuote. Siksi ei ole varmoja takeita siitä, että PDF-tiedostot olisivat avattavissa vielä vuosikymmentenkin kuluttua. Sama huoli pätee luonnollisesti monien muidenkin ohjelmien "omien" tiedostomuotojen kanssa. PDF:n ongelma on myös se, että tiedostomuoto (ainakin tällä hetkellä) on lopullinen eli sen editointimahdollisuudet ovat melko vähäisiä ja muunnettavuus (takaisin) johonkin toiseen muotoon on mahdotonta. Eri versioiden säilyttäminen sitoo myös karkeasti ottaen eri versioiden lukumäärän kertaisen määrän säilytystilaa.

Rakenteisuus, SGML ja XML

Dokumenttien rakenteisuus poistaa dokumentin aukeamattomuusongelman, koska dokumentti tallennetaan puhtaassa ascii-tekstimuodossa, joka on avattavissa esimerkiksi kaikilla tekstin-käsittelyohjelmilla. HTML on eräs SGMLn vaatimaton toteutus (DTD Data Type Definition), jossa siis tekstin eri osat erotellaan toisistaan tägien avulla. SGML tarjoaa paljon laajemmat ja monimutkaisemmat mahdollisuudet dokumenttien kuvailemiseksi. SGML sinällään ei ota kantaa dokumentin ulkoasuun, vaan muotoilut pitää hoitaa muilla tavoin. SGMLstä voidaan dokumentti konvertoida periaatteessa mihin tahansa muuhun elektroniseen tideostomuotoon eri medioissa levitettäväksi tai tulostaa perinteisesti halutun ulkoasun mukaisesti. SGMLn ongelmana on sen monimutkaisuus eli kynnys SGMLään perustuvan julkaisujärjestelmän käyttöönotolle on melko korkea ja se vaatii myös jonkin verran suurempia taloudellisia investointeja kuin mitä esimerkiksi ELEKTRAn ratkaisuissa on jouduttu tekemään.

XMLstä on kaavailtu mullistavaa elektronisen julkaisemisen välinettä, joka käytännössä sijoittuu SGMLn ja HTMLn välimaastoon. Se tarjoaa HTMLää monipuolisemman valikoiman itse määriteltäviä tägejä, mutta on samalla SGMLää yksinkertaisempaa ja helppokäyttöisempää. XML ei kokonaisuudessaan ole vielä täysin valmis, vaan nimenomaan esimerkiksi ulkoasun muotoiluun liittyvien tyylimääritysten tekeminen on edelleen kesken.

XML soveltuisi hyvin käytettäväksi myös ELEKTRAssa. Jos ELEKTRAn aineisto olisi tallennettuna XML-muotoon, ei enää tarvitsisi kantaa huolta eri ohjelmista ja niiden versioista, vaan yksi tiedosto riittäisi periaatteessa kokonaan, koska XMLstä voidaan ns. "lennossa" konvertoida dokumentit toisiin muotoihin. Tulevaisuus tuo todennäköisesti tullessaan XML-selaimia, jolloin konversiota esimerkiksi HTMLään ei enää tarvittaisi ja tulostusta varten dokumentit saadaan tarvittaessa haluttuun muotoon. Käytännössä Oulun yliopistossa, joka kirjaston kautta oli mukana myös ELEKTRAn I-vaiheessa väitöskirjojen välityshankkeellaan, tallentaa tällä hetkellä työt sekä SGML-muotoon että PDFksi. PDF ja HTML ovat verkossa jaeltavat tiedostomuodot.

Verkkoraha/HST

Maailmalla ja kotimaassa on ollut vireillä lukuisia hankkeita, joiden pyrkimyksenä on ollut kehittää järjestelmä, jonka avulla maksaminen verkossa olisi helppoa, turvallista ja maksaminen olisi kannattavaa maksettavan summan suuruudesta riippumatta. Tässä työssä ei kukaan ole vielä onnistunut niin, että käyttöön olisi saatu todella toimiva järjestelmä, jonka käyttäjät olisivat omaksuneet. Tuorein yritys jonkinasteiseksi verkkoasioimisen apuvälineeksi on kotimainen HST (Henkilön Sähköinen Tunnistaminen) -hanke. HSTn ongelmana on tällä hetkellä kuitenkin sellaisten sovellusten puute, joilla kortin sisältämää tietoa, myös rahakukkaroa, voitaisiin käyttää ja hyödyntää.. Lisäksi kortin käyttö vaatii tietokoneeseen liitettävän kortinlukijan.

Varsinkin pienten summien maksaminen verkon välityksellä on ongelmallista, koska useimmissa tapauksissa tapahtumista aiheutuvat (hallinnolliset) kulut muodostuvat helposti itse maksettavaa summaa suuremmiksi.

Periaatteessa ELEKTRAsta voisi joskus tulla palvelu, joka on käytettävissä kaikkialta, myös kotitalouksien tietokoneilta. Tämä edellyttää kuitenkin tekniikan oleellista kehittymistä erityisesti verkkomaksamisen alueella. Yleinen käyttö voisi toimia organisaatioiden lisenssikäytön rinnalla siten, että jokaisesta haetusta artikkelista perittäisiin pieni korvaus. Kaikki tämä edellyttää kuitenkin verkkomaksujärjestelmää, jossa pientenkin summien siirtäminen on kannattavaa.


Takaisin nimiösivulle | Elektran pääsivu